Sorahtaa laulu ja pakenee täältä, sen itkun kuulennviiman meren aavain sanoiks muuttaneen.nKirkot, temppelit sille rakensin,npetin, kärsin, valhein itseltäni suojelin.nnOikeinko rakastin vai kuten lauluissankorvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla.nnHiljaisuutta kieleksi luulin,nkaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin.nEtsin suuntaa suunnatonta,nikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin:nnMinne paha haudattiin,nsinne minut haudatkaa.nnÄlä mene - nyt kun se tuntuunpahemmalta - kuin kuolla keskennpainajaisen - jossa ei oonmitään hyvää - tehnyt kellekään.nnNyt taivas hehkuu tulta hautoen, raskas vesi loiskiinsyvänteiden päällä pronssinen.nIlma tuoksuin syksyn aavistaa,npääskyn lento muistaa talven tuulet paeten:nnElämän henkäyksen takana aukeaanloputon pelko; se laulajaa ajaa.