kun olit sanonut mitä sanoitnkuulin tuhannen ovennvarjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvannkun olit sanonut mitä sanoitnnäin risteytyväin teiden mutkiinnlakastuvan tuhannen tienviitannnja räpäytit vain silmiäsi,nkatsoit hetken muuallenkun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivatnnchorus:nväistyköön päivät ja kalvetkoon kuutnriittäköön rakkaus vain aamuunnsulkekoon kuolema pettäjäin suutnen usko rakkauden haamuun kalpeaannnkun olit sanonut mitä sanoitnminun sisälläni kuoli joku lapsinjoka uskoi loputtomaan maailmaannkun olit sanonut mitä sanoitnolin vapaa tänne kulkemaannmissä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinäännnsiitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusinja otsallesi kuutamosta sirpalensiitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisinja tuulenpesä asunnoksi kylmyydennnchorus