Silmissäni orpo katse lapsen eksyneennRakkautesi jäljet vihloo rintaanKäy pimeys päälle lailla pommikonelaivueennJa minä kun en koskaan kysy hintaa.nnViidestoista yö taas saapuu painajaisineennJa kaikki, paitsi elämä, on turhaanAina oikein uskoa ei jaksa ihmiseennKun ihmiskunta tekee itsemurhaa.nnSun kanssas katson maailmaanJa samaa unta näännKuin hullu huudan rakkauteni perään!nSun kainaloosi käperrynnJa jos sallit yöksi jäännJa kun aamu on, en tiedä missä herään.nnKäy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseennOon yksin ajatusten raunioillanIkuisesti kolisevat sanat tyhjyyteennOn jälleen tuskan viitta hartioilla.nnSun kanssas katson maailmaanJa samaa unta näännKuin hullu huudan rakkauteni perään!nSun kainaloosi käperrynnJa jos sallit yöksi jäännJa kun aamu on, en tiedä missä heräännnViidestoista yö, se saapuu aina uudelleennTaas huomaan kahden viikon unohtuneennJäi iholleni hiekkaa rannan autioituneennVoi olla että vihdoin pääsen uneen.n