Mona, on kello aamuseitsemдn
Hдn avaa oven vдsyneenд, katse kirjaan kддntyneenд
Liikkuu kuin aaveet kellarissa hдn
Kun kaataa teetд parvekkeella
Huomaan kuinka hiukset sulaa hдmдrддn
Vain hetken viipyy niissд henkдys tuulen
Hetkeksi vain jддn, kai olla tahtoisi hдn yksinддn, nyt luulen
Mona,
Sun huoneessasi kellot kerran pysдhtyivдt kaikki samaan aikaan
Mona,
On kauan sitten kirjoitettu, ettд saapuu pдivд jolloin viimeinkin viet mut kokonaan
Mona, kohta tyцt mua odottaa
Hдn valvonut on paljon цitд, polttanut vain kynttilцitд
Painaa uni silmдluomiaan
Kun hetkeksi ne sulkee silloin
Huomaan kuinka hiukset sulaa hдmдrддn
Kuin auki pддstдisi ne ensi kerran
Mua pyytдд kohta lдhtemддn
Niin taidan hдntд tuntea jo edes sen verran