Maasta olen tullut sekä maaksi minä tulen.nNäiden välissä maamiehenä rauhassa elelen.nKerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni.nKertoi tänne tuleensa vaikk' minun vuokseni.nnOn ajatuksensa järkeä vailla,nkulkee mannuilla ja mailla.nTekemättä työtä, kääntämättä peltoa.nMiten tuo voi elää ilman mitään pelkoa?nnHän kulkee kylät, kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan,nsaisi soitollaan, tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan.nHän soitti laulunsa ja lähti nopeasti kuin lentävä tähti.nRiemu kun loittoni tietä pitkin, tartuin lapiooni ja itkinnnAaamunkoiton huilumies viihdyttää maailmaa,nsoittaa vaikkei ympärillään yhtään kuulijaa.nYli vuorten, laaksojen, ilman kantamuksia,nkulkee näkemättä vaivaa, tuntematta tuskia.